Keski-Suomen ADHD-yhdistys ry järjesti jo perinteeksi muodostuneen syysretken 16. – 17.9.2006 Kannonkoskelle, Piispalan matkailukeskukseen. Reissun onnistumiseksi parikymmenpäinen yhdistysläisten joukko teki varainhankintatempauksen elokuussa Neste-ralleissa vartioiden helikopteri- ja moottoripyöräparkkeja. Työtunteja kertyi ja viivan alle saatiin sievoinen summa, josta syysretkellä oli nauttimassa 41 henkeä. Siitä kiitokset ahkerille talkoolaisille!

Yhdistyksen hallituksen miettiessä syksyisen viikonlopun ohjelmaa ei ollut vielä tiedossa, millaisella porukalla Piispalaan ollaan lähdössä. Piti yrittää hahmotella ohjelmaa vähän kaikenikäisille sopivaksi. Aluksi oli mielessä, että osaksi aikaa varataan lapsille ohjaaja Piispalasta, että vanhemmat saavat tärkeätä keskusteluaikaa – aikaa vertaistuelle – mutta päätettiin kuitenkin painottaa tällä kertaa yhdessä touhuamista. Edellisestä kerrasta viisastuneina päätettiin uida Piispalan upeassa uimahallissa kumpanakin päivänä viime vuoden sunnuntaiuinnin sijaan. Viime vuonna huomattiin myös, että Piispalassa on mahdollista kokeilla vaikka minkälaista aktiviteettia ja urheilulajia. Niinpä nettisurfaajan silmiin osui ilma-aseammunta ja frisbeegolf. Niitä päätettiin tällä kertaa kokeilla. Piispala vastasi huutoomme hyvin, lupasi jopa avata uimahallin meidän väelle sunnuntaina, vaikka halli oli muuten syyskuussa sunnuntaisin suljettu.

Varsinainen viikonlopun vietto käynnistyi lauantaina aamupäivällä Piispalan lounaspöydästä, jonka ääreen kaikki olivat hankkiutuneet omine kyyteineen. Lounaan jälkeen siirryimme uimahallin alakertaan ohjattuun ilma-aseammuntaan. Tarkoitus oli, että osa porukasta olisi pelannut pihapelejä sillä aikaa, kun toiset olivat ampumassa, mutta emme olleetkaan suunnitelleet asiaa aivan loppuun asti ja pihapelit jäivät ohjaajien puuttuessa vähemmälle. Innokkaimmat ampujat rei’ittivät taulunsa nopsaan ja kerkesivät kirmailla ulkonakin hyvän tovin ennen kuin kaikki halukkaat olivat päässeet kokeilemaan tähtäystarkkuuttaan. Osa joutui odottelemaan pitkään omaa ammuntavuoroaan ja se tuntui tietysti pitkäveteiseltä, mutta kivaa se oli, kun oma vuoro koitti!

Ammunnan jälkeen nousimme uimahallin kellarista vähän ylemmäs ja polskimme pari tuntia uima-altaissa. Hyppytornit kiinnostivat nuorisoa (ja isäväkeä) ylivoimaisesti eniten, mutta kuntouinti-, hieronta- ja lastenaltaisiinkin päitä riitti. Kuntouintiallas houkutteli huimiin sukellussuorituksiin, olihan siellä neljän metrin syvyydeltä vettä.

Uidessa vatsat jo sen verran vajenivatkin, että poikkesimme Piispalan päivällispöydän kautta koulutuskeskukseen ja sen ympäristöön viettämään vapaamuotoista illanviettoa. Sää suosi ja niinpä eri-ikäiset lapset ja jotkut lapsenmieliset aikuisetkin liikehtivät piha-alueella rosvoina ja poliiseina. Leikki vastasi kai todellisuutta, koska huhujen mukaan rosvoja oli huomattavasti enemmän suhteessa poliisivoimiin. Välillä poliiseille koitti lakisääteinen ruokatauko ja niin rosvotkin nauttivat iltapalaa saman pöydän ääressä koulutuskeskuksen salissa. Sämpylät, makkarat, keksit, kakut, omenat ja muut höppeet hävisivät oikeaan osoitteeseen.

Iltapalan ja leikkien lomassa aikuiset nipistivät vähän omaa aikaa, tutustuivat paremmin toisiinsa ja keskustelivat hieman siitä, millaista ADHD:n värittämä arki ja juhla missäkin perheessä ovat. Juttua olisi riittänyt pidempäänkin, mutta ilta riensi ja täytyi lähteä laittamaan lapsia – ja miksei myös itseä – levolle, että jaksaisi taas seuraavan päivän touhuilut. Vertaistuki-illoissa keskustelua voi jatkaa. Jyväskylässä iltoja pidetään kerran kuussa. Kumppanuustalon illat ovat pelkästään lasten vanhemmille, Ristikiven päiväkodin iltoihin voi ottaa lapset mukaan, sillä siellä lapset voivat touhuilla pienessä liikuntasalissa. Iltojen ajat ja paikat julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasimme Piispalan ohjaajien opastamina frisbeegolf-radalle. Etenimme metsikössä perhejoukkueina frisbeetä heitellen. Yritimme osua mahdollisimman vähillä heitoilla tolppien nenissä oleviin maalikoreihin eli ”reikiin”. Frisbee oli yllättävän omapäinen peliväline eikä Hole In Onea tainnut saada kukaan. Mutta eihän peliä vakavasti pitänytkään ottaa, tärkeintä oli yhdessä touhuaminen ja ulkoilu. Ja sitä paitsi: kaikki joukkueet palkittiin!

No johan siinä taas sen verran tuli tepasteltua, että Piispalan lounasaika koitti. Ja mihinkäs me muualle sen jälkeen olisi menty kuin uimaan. Uitiin herroiksi ja pärskittiin oikein nuoruuden innolla tiedostaen, että koko halli oli meille varattu. Niin, ja sitä tärkeää vertaistukea, eihän sitä varten tarvitse erikseen sopia kellonaikaa: saunassakin tukea voi sekä antaa että saada.

Lauantai-illalta jäi vielä syömistä, joten uinnin jälkeen kokoonnuttiin vielä koulutuskeskukseen lähtökahveille. Siinä samalla vähän mietittiin, millainen anti viikonlopulla oli. Tuli kommentteja, joista yritämme ottaa opiksi seuraavaa retkeä suunnitellessamme. Palautteen mukaan sekä aikataulu että aktiviteettien määrä oli sopiva. Todettiin, että ammunnan ajaksi porukka olisi voitu jakaa kahtia, koska vuoroa piti odottaa isossa porukassa niin kauan. Lisäksi ainakin pienimmille lapsille olisi ollut hyvä järjestää edes vähäksi aikaa kaitsenta. Uusiin lajeihin oli kiva tutustua, ensi kerralla lajit voisivat olla taas jotain muita (esim. jousiammunta). Uinti oli kaikille mieleen ja siinä kului sopivasti energiaa. Hyvänä koettiin myös se, että sekä ADHD-lapset että heidän vanhempansa näkevät vertaisiaan ja molemmat huomaavat, etteivät ole asian kanssa yksin.

Oli ilahduttavaa nähdä, että jälleen retkellä oli mukana uusia kasvoja, jotka toivottavasti uskaltautuvat mukaan yhdistyksen muuhunkin toimintaan. Niin vanhat kuin uudetkin kasvot: vertaistuki-illoissa tavataan!